Viimeksi: optio-oikeudet ovat kuluja Aika on päättynyt keskustelemaan optio-oikeuksien kirjanpidosta, kiistely on ollut liian kauan. Itse asiassa sääntöjä, jotka koskevat johdon optio-oikeuksien raportointia, ovat peräisin vuodelta 1972, jolloin tilinpäätöksen laatimisperiaatetta käsittelevä lautakunta (FASB) on laatinut tilinpäätöksen laadintaperiaatteet. Säännössä täsmennettiin, päivämäärä olisi mitattava niiden sisäisellä arvolla erotuksen nykyisen käypän markkina-arvon ja optioiden toteutushinnan välillä. Tämän menetelmän mukaan optioille ei kohdisteta kustannuksia, kun niiden toteutushinta määritettiin nykyisellä markkinahinnalla. Säännön perusajatus oli melko yksinkertainen: koska rahana ei ole käsiä avustuksen myöntämisen yhteydessä, optio-oikeuksien antaminen ei ole taloudellisesti merkittävä liiketoimi. Sitä mitä monet ajattelivat tuolloin. Lisäksi vuonna 1972 oli vain vähän teoriaa tai käytäntöä opastaa yrityksiä määrittämään tällaisten ra - joittamattomien rahoitusinstrumenttien arvo. APB 25 oli vanhentunut vuoden kuluessa. Black-Scholes - mallin julkaisu 1973 loi valtavaa kasvua julkisen kaupankäynnin kohteena oleville vaihtoehdoille, joka oli vahvistunut avaamalla myös Chicago Board Options Exchangein avaus vuonna 1973. Ei ollut varmasti sattumaa, että kaupankäynnin kohteena olevien optiomarkki - noiden kasvu heijastui lisääntyneiden optio-oikeuksien käytön johdossa ja työntekijöiden palkitsemisessa. Työntekijöiden omistusosuuskeskus arvioi, että vuonna 2000 lähes 10 miljoonaa työntekijää sai optio-oikeuksia vuonna 2000 vähemmän kuin miljoona. 1990-luvulla kävi selväksi sekä teorian että käytännön mukaan, että minkä tahansa vaihtoehdon arvo oli paljon suurempi kuin APB: n määrittelemä sisäinen arvo 25. FASB aloitti vuoden 1984 optio-oikeuksien kirjanpidon uudelleen tarkastelun ja yli kymmenen vuoden kiihkeän kiistan jälkeen antoi lopulta SFAS 123: n lokakuussa 1995. Se suositteli, että se ei velvoittaisi yrityksiä raportoimaan myönnettyjen optioiden kustannuksia ja määrittämään niiden kohtuullisen markkina-arvon käyttäen hinnoittelumalleja. Uusi standardi oli kompromissi, mikä heijasti elinkeinonharjoittajien ja poliitikkojen intensiivistä lobbausta pakollista raportointia vastaan. He väittivät, että Executive-optio-oikeudet olivat yksi Amerikan poikkeuksellisista taloudellisista renessansseistä, minkä vuoksi yritykset yrittää muuttaa tilinpäätössääntöjä olivat hyökkäys Amerikkaan, joka oli erittäin onnistunut malli uusien yritysten perustamiselle. Useimmat yritykset ovat väistämättä jättäneet huomiotta suosituksen, jonka mukaan he vastustivat niin voimakkaasti ja jatkoivat vain opintorahojen myöntämispäivän, tyypillisesti nollan, olemattoman arvon. Tämän jälkeen ylimääräinen osakekurssi nousi optiokustannusten arvostelijoille, jotka näyttävät pörssirahoituksilta. Mutta kaatumisen jälkeen keskustelu on palannut kostoksi. Erityisesti yritysten kirjanpidollisten skandaalien määrä on paljastanut, kuinka epätodellinen kuva taloudesta, jonka monet yritykset ovat maalaamassa tilinpäätöksessään. Yhä useammin sijoittajat ja sääntelyviranomaiset ovat tunnustaneet, että optioihin perustuva korvaus on merkittävä vääristävä tekijä. Jos esimerkiksi AOL Time Warnerissa vuonna 2001 ilmoittaisi SFAS 123: n suosittamat henkilöstön optio-oikeudet, se olisi osoittanut 1,7 miljardin euron liiketappion sijasta 700 miljoonan liiketuloksen todellisuudessa raportoitua. Uskomme, että korvausvaihtoehtojen tapaus on ylivoimainen, ja seuraavilla sivuilla tarkastelemme ja hylkäämme niitä päävastuita, jotka ovat jatkossakin vastustajia. Osoitamme, että päinvastoin kuin näiden asiantuntijoiden argumentit, optio-oikeuksilla on todellista kassavirtavaikutusta, joka on raportoitava, että on käytettävissä tapoja, joilla nämä vaikutukset ovat kvantitatiivisia, että alaviitteiden ilmoittaminen ei ole hyväksyttävä korvaaja raportoitavaksi liiketoimesta tuloihin tilinpäätöksessä ja taseessa, ja että optiokustannusten täysimääräinen tunnustaminen ei edellytä yrittäjyyshankkeiden kannustimia. Sitten keskustelemme siitä, miten yritykset voisivat ilmoittaa vaihtoehtojen kustannuksista tuloslaskelmissaan ja taseissaan. Fallacy 1: Optio-oikeudet eivät edusta todellista kulua Kirjanpidon periaatteena on, että tilinpäätöksessä olisi pidettävä kirjaa taloudellisesti merkittävistä liiketoimista. Kukaan ei epäile, että kaupankäynnin kohteena olevat vaihtoehdot täyttävät tämän kriteerin, joka maksaa miljardeja dollareita, ostetaan ja myydään joka päivä joko pörssiin tai pörsseihin. Monien ihmisten osalta yritysoptioavustukset ovat kuitenkin erilainen tarina. Nämä liiketoimet eivät ole taloudellisesti merkittäviä, argumentti menee, koska käteisvaroja ei vaihdeta. Entisen amerikkalaisen toimitusjohtajan Harvey Golubin julkaisemana Wall Street Journal - artikkelissa 8. elokuuta 2002 optio-apurahoja ei koskaan makseta yhtiölle, joten niitä ei pitäisi koskaan kirjata tuloslaskelmaan. Tämä asenne vastustaa taloudellista logiikkaa, puhumattakaan tervettä järkeä monessa suhteessa. Aluksi arvonsiirtojen ei tarvitse koskea käteisensiirtoja. Vaikka tapahtuma, jossa käteisvakuus tai maksu on riittävä tuottamaan tallennettavia tapahtumia, ei ole välttämätöntä. Tapahtumat, kuten omaisuuden varojen vaihto, vuokrasopimuksen allekirjoitus, tulevien eläkkeiden tai loma-etuuksien tarjoaminen nykyaikaiseen työsuhteeseen tai luottojen hankkiminen, kaikki laukaisevat kirjanpidon liiketoimet, koska niihin liittyy arvonsiirtoja. tapahtuma tapahtuu. Vaikka käteisvaroja ei muutetakaan, työntekijöille annettavien optio-oikeuksien antamisesta aiheutuu rahallista uhrausta, tilauskustannus, joka on otettava huomioon. Jos yritys antaisi työntekijöille varoja optioita lukuun ottamatta, jokainen olisi samaa mieltä siitä, että tämän liiketoimen kustannukset olisivat se raha, joka muutoin olisi saanut, jos se olisi myynyt osakkeet nykyisellä markkinahinnalla sijoittajille. Optio-oikeudet ovat täsmälleen samat. Kun yritys antaa optioita työntekijöille, se luopuu mahdollisuudesta saada rahoja vakuutuksenottajilta, jotka voisivat ottaa nämä samat vaihtoehdot ja myydä ne kilpailevien vaihtoehtoisten markkinoiden sijoittajille. Warren Buffett teki tämän asian graafisesti 9. huhtikuuta 2002 Washington Post - sarakkeessa, kun hän totesi: Berkshire Hathaway tulee mielellään vastaan vaihtoehtoja rahojen sijaan monille tavaroille ja palveluille, joita myymme yritysmaailmassa. Optio-oikeuksien antaminen työntekijöille sen sijaan, että he myyvät niitä tavarantoimittajille tai sijoittajille vakuutuksenottajien kautta, merkitsee todellisia tappioita yritykselle. On tietenkin järkevämpää väittää, että käteisvaroja myöntämällä optioita työntekijöille sen sijaan, että ne myydään sijoittajille, korvataan rahalla, jonka yhtiö säästää maksamalla työntekijöilleen vähemmän rahaa. Kahden arvostetuimman taloustieteilijän Burton G. Malkiel ja William J. Baumol totesivat Wall Street Journalin 4. huhtikuuta 2002 artikkelissa: Uusi yrittäjäyritys ei ehkä pysty tarjoamaan käteiskorvausta, joka tarvitaan houkuttelemaan erinomaisia työntekijöitä. Sen sijaan se voi tarjota optio-oikeuksia. Mutta Malkiel ja Baumol eivät valitettavasti noudata huomautustaan loogiseen lopputulokseen. Jos optio-oikeuksien kustannukset eivät sisälly yleisesti nettotulojen määrittämiseen, optioita myöntävät yritykset alittuvat korvauskustannuksille, ja niiden kannattavuus, tuottavuus ja pääoman tuotto - toimet eivät ole verrattavissa taloudellisesti jotka ovat vain jäsentyneet korvausjärjestelmäänsä eri tavalla. Seuraava hypoteettinen kuva osoittaa, miten tämä voi tapahtua. Kuvittele kaksi yritystä, KapCorp ja MerBod, jotka kilpailevat täsmälleen samassa liiketoiminnassa. Nämä kaksi poikkeavat vain niiden työntekijöiden palkkauskokonaisuuden rakenteesta. KapCorp maksaa työntekijöilleen yhteensä 400 000 korvausta vuoden aikana rahana. Vuoden alussa se myös merkitsee pääomamarkkinoilla 100 000 vaihtoehdon merkitsemistä osakepääomasta, jota ei voida käyttää yhden vuoden ajan ja vaatii sen työntekijöitä käyttämään 25: tä korvaustaan uusista optioista. KapCorpin nettorahavirta on 300 000 (400 000 korvauksen kustannuksella, joka on alle 100 000 optioiden myynnistä). MerBods-lähestymistapa on vain hieman erilainen. Se maksaa työntekijöilleen 300 000 käteistä ja antaa heille suoraan 100 000 vaihtoehdon vuoden alussa (samalla yhden vuoden liikuntarajoituksella). Taloudellisesti nämä kaksi asemaa ovat samat. Jokainen yritys on maksanut yhteensä 400 000 korvausta, joista kukin on antanut 100 000 vaihtoehdon, ja jokaisen nettokassavirran määrä on 300 000, kun vaihtoehtojen myöntämisestä saadut rahavarat vähennetään korvauksesta käytetystä rahasta. Molempien yhtiöiden työntekijät ovat vuoden aikana saman verran 100 000 optiota tuottaen samat motivaatiot, kannustimet ja säilytysvaikutukset. Kuinka laillista on tilinpäätösstandardi, jonka avulla kaksi taloudellisesti identtistä liiketointa tuottavat radikaalisti erilaiset luvut Valmistaessaan vuoden lopussa lausuntonsa, KapCorp kirjaa 400 000 kruunun kustannukset ja näyttää taseeseensa 100 000 optio-oikeutta osakepääomassa. Jos työntekijöille annettavien optio-oikeuksien kustannuksia ei kirjata kuluksi, MerBod kirjaa kuitenkin vain 300 000 korvauskulut ja ei näytä taseeseensa annettuja optioita. Olettaen muilta osin samanlaisia tuloja ja kustannuksia, näyttää siltä, että MerBodsin tulos oli 100 000 suurempi kuin KapCorps. MerBod näyttää myös olevan pienempi osakepohja kuin KapCorp, vaikka osakkeiden määrän kasvu lopulta on sama molemmille yrityksille, jos kaikki vaihtoehdot toteutetaan. Alhaisemman kompensaatiokustannuksen ja alhaisemman osakepääoman vuoksi MerBodsin suorituskyky useimmilla analyyttisillä toimenpiteillä näyttää olevan huomattavasti parempi kuin KapCorps. Tämä vääristyminen toistuu joka vuosi joka tapauksessa, että nämä yritykset valitsevat eri korvausmuodot. Kuinka laillista on tilinpäätösstandardi, joka sallii kaksi taloudellisesti identtistä liiketointa tuottaa radikaalisti eri numeroita Fallacy 2: Työntekijän optio-oikeuksien kustannuksia ei voida arvioida Jotkut optiokustannusten vastustajat puolustavat asemansa käytännöllisillä, ei käsitteellisillä syillä. Optio-hinnoittelumallit saattavat toimia, he sanovat, ohjeena julkisen kaupankäynnin kohteena olevien optioiden arvostamisesta. Mutta he eivät voi tallettaa työntekijöiden optio-oikeuksien arvoa, jotka ovat yksityisten sopimuksia yrityksen ja työntekijän välillä epälikvideistä välineistä, joita ei voida myydä, vaihtaa, pantata vakuudeksi tai suojata. On totta, että yleensä likviditeetin puute vähentää arvoa haltijalle. Mutta haltijoiden likviditeettitappiot eivät vaikuta siihen, mihin liikkeeseenlaskija maksaa instrumentin luomisesta, ellei liikkeeseenlaskija jotenkin hyötyä likviditeetin puutteesta. Ja optio-oikeuksien osalta likvidien markkinoiden puuttuminen vaikuttaa vähäisessä määrin haltijan arvoon. Option-hinnoittelumallien suuri kauneus on se, että ne perustuvat taustalla olevan osakekannan ominaispiirteisiin. Siksi juuri ne ovat vaikuttaneet optiomarkkinoiden poikkeukselliseen kasvuun viimeisten 30 vuoden aikana. Option Black-Scholes-hinta on arvo, joka on osakekannan ja käteisvaraston arvo, jota hallitaan dynaamisesti kopioimaan takaisinmaksut tähän vaihtoehtoon. Täysin nestemäisen kannan, muuten rajoittamaton sijoittaja voisi täysin suojautua option riski ja purkaa sen arvo myymällä lyhyt jäljitellä varastossa ja rahaa. Tällöin optio-arvojen likviditeettialennus olisi vähäinen. Ja tämä pätee myös silloin, kun vaihtoehdon kaupankäyntiä ei ole. Näin ollen optio-oikeuksien markkinoiden likviditeetti tai puuttuminen ei yksinään johda haltijan optio-oikeuksien alennukseen. Investointipankit, liikepankit ja vakuutusyhtiöt ovat nyt ylittäneet perustavansa 30-vuotisen Black-Scholes - mallin, joka kehittää lähestymistapoja kaikenlaisten vaihtoehtojen hinnoitteluun: vakioihin. Eksoottiset. Vaihtoehtoja vaihdetaan välittäjien välityksellä, tiskiltä ja pörsseiltä. Valuutanvaihteluihin liittyvät valinnat. Monimutkaisiin arvopapereihin, kuten vaihtovelkakirjalainaan, edullisiin osakkeisiin tai veloitettaviin velkoihin upotetut optiot, kuten ennakkomaksuja tai korkoja koskevat korkit ja lattiat. Koko alaindeksi on kehitetty auttamaan yksittäisiä henkilöitä, yrityksiä ja rahamarkkinajohtajia ostamaan ja myymään näitä monimutkaisia arvopapereita. Nykyinen finanssiteknologia varmasti sallii yritysten sisällyttää kaikki työntekijöiden optio-oikeuksien ominaisuudet hinnoittelumalliin. Muutamat sijoituspankit jopa hinnoittelevat avainhenkilöt, jotka haluavat suojaa tai myydä optio-oikeuksiaan ennen oikeuden syntymistä, jos heidän yritysoptio-ohjelmansa sallii sen. Tietenkin kaavapohjaiset tai vakuutuksenottajat arvioivat työntekijöiden optio-oikeuksien kustannukset ovat vähemmän täsmällisiä kuin käteisvoitot tai osakepalkkiot. Mutta tilinpäätöksen pitäisi pyrkiä olemaan oikein vastaamaan taloudellista todellisuutta pikemminkin kuin tarkalleen väärin. Johtajat ovat rutiininomaisesti riippuvaisia tärkeistä kustannuseristä, kuten tehdas - ja laitehyödykkeiden poistoista ja vastuusitoumuksista, kuten tulevaisuuden ympäristösuorituksista ja tuotevastuuvastuista ja muista riita-asioista. Työntekijöiden eläkkeiden ja muiden eläke-etuuksien kustannuksia laskettaessa esimerkiksi johtajat käyttävät vakuutusmatemaattisia arvioita tulevista korkotasoista, työntekijöiden säilyttämisasteista, työntekijöiden eläkkeelle siirtymispäivistä, työntekijöiden ja heidän aviopuolisonsa pitkäaikaisuudesta sekä tulevien lääketieteellisten kustannusten noususta. Hinnoittelumallit ja laaja kokemus antavat mahdollisuuden arvioida jonkin tietyn ajanjakson aikana liikkeeseen laskettujen optio-oikeuksien kustannukset täsmällisesti tai vertailukelpoisiksi tai moninkertaisiksi näistä muista eristä, jotka näkyvät jo yhtiöiden tuloslaskelmissa ja taseissa. Kaikki Black-Scholesin ja muiden optioiden arvostusmallien vastalauseet eivät perustu vaikeuksiin arvioidessaan myönnettyjen optioiden kustannuksia. Esimerkiksi John DeLong, June 2002 Competitive Enterprise Institute - paperilla nimeltä The Stock Options Controversy and the New Economy, väitti, että vaikka arvo laskettaisiin mallin mukaan, laskenta edellyttäisi oikaisua työntekijän arvon huomioon ottamiseksi. Hän on vain puoli oikein. Maksamalla työntekijöitä omalla varastossaan tai optioillaan yhtiö pakottaa heidät pitämään erittäin monimutkaisia rahoitussalkkuja, mikä on edelleen riski, johon myös työntekijöiden oman inhimillisen pääoman sijoittaminen yhtiöön. Koska lähes kaikki henkilöt ovat riskialttiita, voimme odottaa työntekijöiden sijoittavan huomattavasti vähemmän arvopaperipakettiaan kuin muut, paremmin hajautetut sijoittajat. Tämän työntekijän riskin suuruusluokan suuruusluokka on arvioitu, koska se on toisinaan 20-50-vuotiaita, riippuen kohde-etuuden volatiliteetista ja työntekijöiden salkun monipuolistamisesta. Tämän kuolleen painokustannuksen olemassaoloa käytetään joskus perustelemaan ylivoimaiselle johtajalle ylivoimaisesti annettavan optiopohjaisen korvauksen ilmeisen valtavaa laajuutta. Yhtiö, joka pyrkii esimerkiksi palkitsemaan toimitusjohtajansa miljoonalla vaihtoehdolla, jotka ovat arvoltaan 1000 kpl jokaisella markkinoilla, saattaa (ehkä epäoikeudenmukaisesti) syyttää, että sen pitäisi antaa 2 000 pikemminkin kuin 1000 vaihtoehtoa, koska toimitusjohtajien näkökulmasta vaihtoehdot ovat arvokkaita vain 500 kpl. (Huomautettakoon, että tämä perustelu oikeuttaa aikaisempiin näkemyksiimme, että vaihtoehdot korvaavat rahaa.) Vaikka olisi kuitenkin järkevää ottaa huomioon hukkakustannukset, kun päätetään, kuinka paljon osakeperusteisia korvauksia (kuten optioita) johtajat maksavat pakettia, ei ole varmasti järkevää sallia kuolleiden painojen vaikutus siihen, miten yritykset kirjaavat pakettien kustannukset. Tilinpäätös heijastaa yhtiön taloudellista näkökulmaa, ei yrityksiä (mukaan lukien työntekijät), joilla se harjoittaa liiketoimintaa. Esimerkiksi kun yritys myy tuotteen asiakkaalle, sen ei tarvitse tarkistaa, mitä tuote kannattaa kyseiselle henkilölle. Se laskee liiketoimeen odotettavissa olevan käteismaksun liikevaihdoksi. Samoin, kun yritys ostaa tavaran tai palvelun tavarantoimittajalta, se ei tutki, onko maksettu hinta ollut suurempi tai pienempi kuin toimittajakustannus tai mikä toimittaja olisi voinut saada, jos se myi tuotteen tai palvelun muualle. Yhtiö kirjaa ostohinnan käteisenä tai rahana maksettavana vastikkeena, jonka se uhraa hankkiakseen hyvää tai palvelua. Oletetaan, että vaatetusalan valmistaja rakentaa kuntokeskuksen työntekijöilleen. Yhtiö ei tekisi niin kilpailemaan kuntosaleilla. Se rakentaisi keskuksen tuottamaan suurempia tuloja terveellisempien ja onnellisempien työntekijöiden tuottavuuden lisäämisestä ja luovuudesta sekä vähentämään työntekijöiden liikevaihdosta ja sairaudesta aiheutuvia kustannuksia. Yhtiön kustannukset ovat selkeästi kustannukset, jotka aiheutuvat laitoksen rakentamisesta ja ylläpitämisestä, eikä yksittäisen työntekijän arvosta. Kuntokeskuksen kustannukset kirjataan jaksoittaiseksi kuluksi, joka on löyhästi vastaava odotettuun liikevaihdon kasvuun ja henkilöstöön liittyvien kustannusten alenemiseen. Ainoa kohtuullinen perustelu, jonka olemme havainneet kustannusarvojen laskemiseen johtavista vaihtoehdoista alle markkina-arvon, johtuu siitä havainnosta, että monet vaihtoehdot menetetään, kun työntekijät lähtevät tai niitä käytetään liian aikaisin työntekijöiden riskin vastenmielisyyden vuoksi. Näissä tapauksissa olemassa oleva osakepääoma laimennetaan pienemmäksi kuin muutoin olisi tai ei ollenkaan, mikä näin ollen vähentää yhtiön kompensaatiokustannuksia. Vaikka olemme samaa mieltä tämän argumentin peruslogiikan kanssa, menettämisen vaikutus ja varhainen harjoittelu teoreettisiin arvoihin saattavat olla liioiteltuja. (Katso menettämisen ja varhaisen harjoituksen todellinen vaikutus tämän artikkelin lopussa.) Väärinkäytön ja varhaisen harjoituksen todellinen vaikutus Toisin kuin käteispalkka, optio-oikeuksia ei voida siirtää yksilöltä, joka on myönnetty heille kenellekään muulle. Ei-siirrettävyyteen liittyy kaksi vaikutusta, jotka yhdistävät tekemään työntekijöiden vaihtoehdoista vähemmän arvokkaita kuin tavanomaiset vaihtoehdot markkinoilla. Ensinnäkin työntekijät menettävät vaihtoehtojaan, jos he lähtevät yritykseltä ennen kuin optiot ovat saaneet. Toiseksi työntekijät pyrkivät pienentämään riskiäan käyttämällä optio-oikeuksia aikaisemmin kuin hyvin hajautettu sijoittaja, mikä vähentäisi paljon suurempaa voittoa, jos heillä olisi optio-oikeudet. Työntekijät, joilla on varoja, jotka ovat rahoissa, käyttävät myös niitä lopettaessaan, sillä useimmat yritykset vaativat työntekijöitä käyttämään tai menettämään vaihtoehtojaan lähdettäessä. Molemmissa tapauksissa vaihtoehtojen liikkeeseenlaskuun liittyvä taloudellinen vaikutus on vähentynyt, koska olemassa olevien osakepääomien arvo ja suhteellinen koko vähenevät vähemmän kuin ne olisivat olleet tai eivät lainkaan. Kun tunnustetaan, että yritykset joutuvat maksamaan optio-oikeuksien kustannuksia, jotkut vastustajat taistelevat uudelleenjärjestelytoiminnalla yrittäen vakiinnuttaa standardinantajat vähentämään huomattavasti näiden optioiden raportoituja kuluja, alentamalla niiden arvoa rahoitusmalleilla mitattuna vastaamaan vahvoja menettämismahdollisuus ja varhainen liikunta. Näiden henkilöiden FASB: lle ja IASB: lle esittämät nykyiset ehdotukset antavat yrityksille mahdollisuuden arvioida optio-oikeuksien syntymisjakson aikana menetettyjen optio-oikeuksien prosenttiosuuden ja vähentää optio-avustusten kustannuksia tällä summalla. Vaihtoehtoisen hinnoittelumallin voimassaolon päättymispäivämäärän sijaan ehdotuksilla pyritään antamaan yrityksille mahdollisuus käyttää odotettua elämää vaihtoehtoon, joka heijastaa mahdollisuutta käyttää varhaista liikuntaa. Käyttämällä odotettua elämää (mitkä yritykset voivat arvioida lähellä oikeuden syntymisjaksoa, eli neljä vuotta), toisin sanoen kymmenen vuoden sopimuskauden sijasta, voitaisiin merkittävästi vähentää optioiden arvioituja kustannuksia. Joitakin säätöjä olisi tehtävä menettämisen ja varhaisen käytön aikana. Ehdotettu menetelmä supistaa huomattavasti kustannusten alenemista, koska se jättää huomiotta olosuhteet, joissa vaihtoehtoja todennäköisesti menetetään tai käytetään varhaisessa vaiheessa. Kun nämä olosuhteet otetaan huomioon, työntekijöiden optiokustannusten alentaminen on todennäköisesti paljon pienempi. Ensinnäkin harkitse menettämistä. Käytössä oleva tasainen prosenttiosuus menetetyistä menetyksistä, jotka perustuvat historialliseen tai mahdolliseen työntekijän liikevaihtoon, pätee vain, jos menettäminen on satunnainen tapahtuma, kuten arpajaiset, riippumatta osakekurssista. Todellisuudessa menetyksen todennäköisyys liittyy kuitenkin negatiivisesti menetettyjen vaihtoehtojen arvoon ja siten itse osakekurssiin. Ihmiset todennäköisesti jättävät yrityksen ja menettävät vaihtoehtoja, kun osakekurssi on laskenut ja vaihtoehdot ovat vähäisiä. Mutta jos yritys on toiminut hyvin ja osakekurssi on noussut merkittävästi myöntämispäivästä lähtien, vaihtoehdot ovat tulleet paljon arvokkaammiksi, ja työntekijöillä on paljon vähemmän todennäköisyyttä lähteä. Jos työntekijöiden vaihtuvuus ja menettäminen ovat todennäköisempää, kun vaihtoehdot ovat vähiten arvokkaita, pienet vaihtoehtojen kokonaiskustannukset myöntämispäivänä vähenevät menettämisen todennäköisyyden vuoksi. Varhaisen liikunnan argumentti on samanlainen. Se riippuu myös tulevasta osakekurssista. Työntekijät pyrkivät käyttämään varovaisuuttaan, jos suurin osa heidän rikkaudestaan on sidoksissa yhtiössä, heidän on monipuolistettava ja heillä ei ole muuta keinoa vähentää riskiä altistumisesta yhtiön osakekurssille. Ylin johto, jolla on suurimmat optio-omistukset, ei todennäköisesti käytä varhaista ja tuhoa option arvoa, kun osakekurssi on noussut merkittävästi. Usein heillä on rajoittamaton varastot, joita he voivat myydä tehokkaammiksi keinoiksi vähentää riskialttiuttaan. Tai heillä on riittävästi vaivaa sopimaan investointipankin kanssa suojaamaan optio-oikeuksiaan käyttämättä ennenaikaisesti. Kuten menettämisominaisuuden yhteydessä, odotetun vaihtoehdon laskeminen odottamatta varhaisvaiheessa olevien työntekijöiden osuuksien suuruutta tai kykyä suojata riskejä muilla keinoilla alittaisi huomattavasti myönnettyjen optioiden kustannukset. Optio-hinnoittelumalleja voidaan muokata siten, että osakekurssien vaikutus ja työntekijöiden laajuus sekä osakekannat vaikuttavat menettämismahdollisuuksiin ja varhaiseen käyttöön. (Ks. Esim. Mark Rubinsteinsin syksy 1995 artikkeli Journal of Derivatives.) Työsuhdeoptioiden kirjanpidollinen arvostus. Näiden oikaisujen todellisen suuruuden on perustuttava tiettyihin yritystietoihin, kuten osakekurssien arvostukseen ja optio-apurahoja. Asianmukaisesti arvioidut oikaisut voivat osoittautua huomattavasti pienemmiksi kuin ehdotetut laskelmat (ilmeisesti FASB ja IASB tukivat). Itse asiassa joillekin yrityksille laskelma, joka jättää huomiotta menettämisen ja varhaisen harjoittamisen kokonaan, voisi lähteä lähemmäksi vaihtoehtojen tosiasiallisia kustannuksia kuin sellainen, joka täysin jättää huomiotta tekijät, jotka vaikuttavat työntekijöiden menettämiseen ja varhaisiin päätöksiin. Fallacy 3: Optiokustannukset on jo ilmoitettu asianmukaisesti Toinen väite olemassa olevan lähestymistavan puolustamiseksi on se, että yhtiöt luovuttavat tietoja optio-avustusten kustannuksista tilinpäätöksen alaviitteissä. Sijoittajat ja analyytikot, jotka haluavat säätää tuloslaskelmia vaihtoehtojen kustannuksista, ovat siksi tarpeelliset tiedot helposti saatavilla. Mielestämme tämä on vaikea niellä. Kuten olemme todenneet, tilinpäätöksen perusperiaate on, että tuloslaskelma ja tase muodostavat taloudellisen taustatyön. Tällaisen merkittävän taloudellisen merkityksen palauttaminen alaotsakkeiden työntekijöiden optiolainoiksi vääristää järjestelmällisesti näitä raportteja. Mutta vaikka hyväksyisimme periaatteen, jonka mukaan alaviitteiden paljastuminen on riitä, todellisuudessa löydämme sen huono korvaavan kustannusten tunnustamisesta suoraan ensisijaisiin lausuntoihin. Alkuvaiheessa sijoitusanalyytikot, lakimiehet ja sääntelyviranomaiset käyttävät nyt sähköisiä tietokantoja kannattavuussuhteiden laskemiseksi, jotka perustuvat tarkastettujen yritysten lukuihin ja taseisiin. Yksittäisen yrityksen tai jopa pienen yritysryhmän jälkeen analyytikko voisi tehdä muutoksia alaviitteissä esitettyihin tietoihin. Mutta se olisi vaikeaa ja kallista tekemään suurelle joukolle yrityksiä, jotka olivat eri tyyppisiä tietoja eri standardoimattomissa muodoissa alaviitteinä. On selvää, että on paljon helpompaa verrata yrityksiä tasavertaisiin toimintaedellytyksiin, joissa kaikki korvauskulut on sisällytetty tulojen määrään. Lisäksi alaviitteissä ilmaistut luvut voivat olla vähemmän luotettavia kuin ensisijaisissa tilinpäätöksissä ilmoitetut. Yhtäältä johtajat ja tilintarkastajat tarkastavat yleensä täydentävät alaviitteet ja käyttävät heille vähemmän aikaa kuin ensisijaisten lausumien numerot. Esimerkkinä esimerkkinä eBays FY 2000: n vuosikertomuksessa oleva alaviite paljastaa vuoden 1999 aikana myönnettyjen optioiden painotetun keskimääräisen avustuspäivän käyvän arvon 105,03 vuodessa, jolloin osakkeiden painotettu keskimääräinen merkintähinta oli 64,59. Kuinka myönnetyt optioiden arvot voivat olla 63 enemmän kuin kohde-etuuden arvo ei ole ilmeinen. Vakauttamisajanjaksolla 2000 ilmoitettiin sama vaikutus: optio-oikeuksien käypä arvo 103,79 ja keskimääräinen toteutushinta 62,69. Ilmeisesti tämä virhe havaittiin lopulta, koska vuoden 2001 talousraportti tarkensi takautuvasti vuosien 1999 ja 2000 keskimääräiset avustusajankohdan käyvät arvot 40,45: een ja 41,40: een. Uskomme, että avainhenkilöt ja tilintarkastajat käyttävät suurempaa huolellisuutta ja huolta saadakseen luotettavia arvioita optio-oikeuksien kustannuksista, jos nämä luvut sisältyvät yritysten tuloslaskelmiin kuin nykyään alaviitteistämiseen. Kollegamme William Sahlman joulukuussa 2002 julkaisemassa HBR: n artikkelissa "Expenses Options Solves Nothing" on ilmaissut huolensa siitä, että annetut optio-oikeudet sisältävien alaviitteiden sisältämät hyödylliset tiedot menetettäisiin, jos optiot kirjataan kuluksi. Mutta optio-oikeuksien kirjaaminen tuloslaskelmaan ei varmasti estä alaviitteitä, jotka selittävät avustusten taustalla olevaa jakautumista sekä optio-oikeuksien kustannusten laskemiseen käytettyjä menetelmiä ja parametreja. Jotkut optio-oikeuksien kustannusten arvostelijat väittävät, että pääomasijoittaja John Doerr ja FedEx: n toimitusjohtaja Frederick Smith tekivät 5. huhtikuuta 2002 New York Times - sarakkeessa, että jos kulut vaativat, optioiden vaikutus lasketaan kahdesti osakekohtaiseen tulokseen : ensinnäkin voiton mahdolliseksi laimennukseksi lisäämällä osakkeita ja toiseksi maksuista raportoituihin tuloihin. Tulos olisi epätarkka ja harhaanjohtava osakekohtainen tulos. Meillä on useita vaikeuksia tämän väitteen kanssa. Ensinnäkin optiokustannukset tulevat vain (GAAP-pohjaiseen) laimennettuun osakekohtaiseen laskelmaan, kun nykyinen markkinahinta ylittää option toteutushinnan. Täysin laimennetut EPS-numerot kuitenkin jättävät huomiotta kaikki vaihtoehtojen kustannukset, jotka ovat melkein rahaa tai jotka voivat tulla rahaksi, jos osakekurssi kasvoi merkittävästi lähiaikoina. Toiseksi, opintorahojen taloudellisten vaikutusten määrittäminen pelkästään EPS-laskentaan, vääristää huomattavasti raportoitujen tulojen mittaamista, ei muutettaisi vaihtoehtoisten kustannusten taloudellisten vaikutusten huomioon ottamiseksi. Nämä toimenpiteet ovat merkittävämpiä yhteenvetoja yrityksen taloudellisen arvon muutoksesta kuin näiden tulojen suhteellinen jakautuminen yksittäisille osakkeenomistajille EPS: n toimenpiteessä. Tämä on huomattavaa, kun otetaan huomioon sen looginen absurdius: Oletetaan, että yritykset korvaavat kaikki materiaali-, työvoima-, energia - ja ostopalvelujen toimittajat optio-oikeuksilla eikä käteisellä ja vältetään kaikki kulukirjaukset tuloslaskelmassaan. Heidän tulonsa ja niiden kannattavuustoimenpiteet ovat niin kovaa, että vain analyyttisiin tarkoituksiin olisi hyödytöntä, vain EPS-määrä ottaisi mahdolliset optio-oikeuksien taloudelliset vaikutukset. Suurin vastalausetta tästä vilpillisestä väitteestä on kuitenkin se, että jopa laimennetun EPS: n laskeminen ei täysin kuvasta optio-avustusten taloudellista vaikutusta. Seuraava hypoteettinen esimerkki havainnollistaa ongelmia, mutta yksinkertaisuuden vuoksi emme käytä optio-oikeuksien sijasta osakkeiden apurahoja. Perustelu on täsmälleen sama molemmissa tapauksissa. Sanotaan, että molemmilla hypoteettisilla yrityksillä, KapCorpilla ja MerBodilla, on 8 000 osaketta, velkaa ja vuosittaista liikevaihtoa tänä vuonna 100 000. KapCorp päättää maksaa työntekijöilleen ja toimittajilleen 90 000 käteistä eikä niillä ole muita kuluja. MerBod kuitenkin kompensoi työntekijöitään ja toimittajiaan 80 000 käteisellä ja 2 000 osakkeella, keskimääräisellä markkinahinnalla 5 osaketta kohden. Kunkin yrityksen kustannukset ovat samat: 90 000. Niiden nettotulot ja EPS-numerot ovat kuitenkin hyvin erilaisia. KapCorpsin nettotulos ennen veroja on 10 000 eli 1,25 osaketta kohden. Sitä vastoin MerBods raportoi nettotulon (joka jättää huomiotta työntekijöille ja toimittajille myönnettävän oman pääoman kustannukset) on 20 000 ja sen EPS on 2,00 (joka ottaa huomioon liikkeeseen lasketut uudet osakkeet). Tietenkin molemmilla yrityksillä on nyt erilaisia käteisvaroja ja osakkeiden lukumäärää. KapCorp voi kuitenkin poistaa tämän poikkeaman antamalla liikkeelle 2 000 osaketta vuoden aikana keskimäärin 5 osaketta kohden. Nyt molemmilla yrityksillä on sulkematta 20 000 ja 10 000 osaketta. Nykyisten kirjanpitosääntöjen mukaan tämä liiketoimi vain pahentaa EPS-numeroiden välistä eroa. KapCorpsin raportoitu tulo on edelleen 10 000, koska osakkeiden myynnistä saatua 10 000 uutta arvosta ei raportoida nettotuloksessa, mutta sen EPS-nimittäjä on kasvanut 8 000: sta 10 000: een. Tämän seurauksena KapCorp raportoi 1,00 markan EPS MerBods 2,00: lle, vaikka niiden taloudellinen asema on sama: 10 000 osaketta ja kasvaneet 20 000 käteisvarat. Ihmiset, jotka väittävät, että vaihtoehtokustannukset aiheuttavat kaksinkertaisen laskennan ongelman, luovat itsessään savunäytön piilottaakseen optio-avustusten tulorajattavaa vaikutusta. Ihmiset, jotka väittävät, että vaihtoehtokustannukset aiheuttavat kaksinkertaisen laskennan ongelman, luovat itsessään savunäytön, joka peittää optio-avustusten tulorajat vääristävät vaikutukset. Jos sanomme, että täysin laimennettu EPS-luku on oikea tapa paljastaa optio-oikeuksien vaikutukset, meidän pitäisi välittömästi muuttaa nykyisiä kirjanpitosääntöjä tilanteissa, joissa yritykset antavat tavanomaisia osakkeita, vaihtovelkakirjalainaa tai vaihtovelkakirjoja palveluista tai varoista. Tällä hetkellä, kun nämä liiketoimet tapahtuvat, kustannukset mitataan kohtuullisella markkina-arvolla. Why should options be treated differently Fallacy 4: Expensing Stock Options Will Hurt Young Businesses Opponents of expensing options also claim that doing so will be a hardship for entrepreneurial high-tech firms that do not have the cash to attract and retain the engineers and executives who translate entrepreneurial ideas into profitable, long-term growth. This argument is flawed on a number of levels. For a start, the people who claim that option expensing will harm entrepreneurial incentives are often the same people who claim that current disclosure is adequate for communicating the economics of stock option grants. The two positions are clearly contradictory. If current disclosure is sufficient, then moving the cost from a footnote to the balance sheet and income statement will have no market effect. But to argue that proper costing of stock options would have a significant adverse impact on companies that make extensive use of them is to admit that the economics of stock options, as currently disclosed in footnotes, are not fully reflected in companies market prices. More seriously, however, the claim simply ignores the fact that a lack of cash need not be a barrier to compensating executives. Rather than issuing options directly to employees, companies can always issue them to underwriters and then pay their employees out of the money received for those options. Considering that the market systematically puts a higher value on options than employees do, companies are likely to end up with more cash from the sale of externally issued options (which carry with them no deadweight costs) than they would by granting options to employees in lieu of higher salaries. Even privately held companies that raise funds through angel and venture capital investors can take this approach. The same procedures used to place a value on a privately held company can be used to estimate the value of its options, enabling external investors to provide cash for options about as readily as they provide cash for stock. Thats not to say, of course, that entrepreneurs should never get option grants. Venture capital investors will always want employees to be compensated with some stock options in lieu of cash to be assured that the employees have some skin in the game and so are more likely to be honest when they tout their companys prospects to providers of new capital. But that does not preclude also raising cash by selling options externally to pay a large part of the cash compensation to employees. We certainly recognize the vitality and wealth that entrepreneurial ventures, particularly those in the high-tech sector, bring to the U. S. economy. A strong case can be made for creating public policies that actively assist these companies in their early stages, or even in their more established stages. The nation should definitely consider a regulation that makes entrepreneurial, job-creating companies healthier and more competitive by changing something as simple as an accounting journal entry. But we have to question the effectiveness of the current rule, which essentially makes the benefits from a deliberate accounting distortion proportional to companies use of one particular form of employee compensation. After all, some entrepreneurial, job-creating companies might benefit from picking other forms of incentive compensation that arguably do a better job of aligning executive and shareholder interests than conventional stock options do. Indexed or performance options, for example, ensure that management is not rewarded just for being in the right place at the right time or penalized just for being in the wrong place at the wrong time. A strong case can also be made for the superiority of properly designed restricted stock grants and deferred cash payments. Yet current accounting standards require that these, and virtually all other compensation alternatives, be expensed. Are companies that choose those alternatives any less deserving of an accounting subsidy than Microsoft, which, having granted 300 million options in 2001 alone, is by far the largest issuer of stock options A less distorting approach for delivering an accounting subsidy to entrepreneurial ventures would simply be to allow them to defer some percentage of their total employee compensation for some number of years, which could be indefinitelyjust as companies granting stock options do now. That way, companies could get the supposed accounting benefits from not having to report a portion of their compensation costs no matter what form that compensation might take. What Will Expensing Involve Although the economic arguments in favor of reporting stock option grants on the principal financial statements seem to us to be overwhelming, we do recognize that expensing poses challenges. For a start, the benefits accruing to the company from issuing stock options occur in future periods, in the form of increased cash flows generated by its option motivated and retained employees. The fundamental matching principle of accounting requires that the costs of generating those higher revenues be recognized at the same time the revenues are recorded. This is why companies match the cost of multiperiod assets such as plant and equipment with the revenues these assets produce over their economic lives. In some cases, the match can be based on estimates of the future cash flows. In expensing capitalized software-development costs, for instance, managers match the costs against a predicted pattern of benefits accrued from selling the software. In the case of options, however, managers would have to estimate an equivalent pattern of benefits arising from their own decisions and activities. That would likely introduce significant measurement error and provide opportunities for managers to bias their estimates. We therefore believe that using a standard straight-line amortization formula will reduce measurement error and management bias despite some loss of accuracy. The obvious period for the amortization is the useful economic life of the granted option, probably best measured by the vesting period. Thus, for an option vesting in four years, 148 of the cost of the option would be expensed through the income statement in each month until the option vests. This would treat employee option compensation costs the same way the costs of plant and equipment or inventory are treated when they are acquired through equity instruments, such as in an acquisition. In addition to being reported on the income statement, the option grant should also appear on the balance sheet. In our opinion, the cost of options issued represents an increase in shareholders equity at the time of grant and should be reported as paid-in capital. Some experts argue that stock options are more like contingent liability than equity transactions since their ultimate cost to the company cannot be determined until employees either exercise or forfeit their options. This argument, of course, ignores the considerable economic value the company has sacrificed at time of grant. Whats more, a contingent liability is usually recognized as an expense when it is possible to estimate its value and the liability is likely to be incurred. At time of grant, both these conditions are met. The value transfer is not just probable it is certain. The company has granted employees an equity security that could have been issued to investors and suppliers who would have given cash, goods, and services in return. The amount sacrificed can also be estimated, using option-pricing models or independent estimates from investment banks. There has to be, of course, an offsetting entry on the asset side of the balance sheet. FASB, in its exposure draft on stock option accounting in 1994, proposed that at time of grant an asset called prepaid compensation expense be recognized, a recommendation we endorse. FASB, however, subsequently retracted its proposal in the face of criticism that since employees can quit at any time, treating their deferred compensation as an asset would violate the principle that a company must always have legal control over the assets it reports. We feel that FASB capitulated too easily to this argument. The firm does have an asset because of the option grantpresumably a loyal, motivated employee. Even though the firm does not control the asset in a legal sense, it does capture the benefits. FASBs concession on this issue subverted substance to form. Finally, there is the issue of whether to allow companies to revise the income number theyve reported after the grants have been issued. Some commentators argue that any recorded stock option compensation expense should be reversed if employees forfeit the options by leaving the company before vesting or if their options expire unexercised. But if companies were to mark compensation expense downward when employees forfeit their options, should they not also mark it up when the share price rises, thereby increasing the market value of the options Clearly, this can get complicated, and it comes as no surprise that neither FASB nor IASB recommends any kind of postgrant accounting revisions, since that would open up the question of whether to use mark-to-market accounting for all types of assets and liabilities, not just share options. At this time, we dont have strong feelings about whether the benefits from mark-to-market accounting for stock options exceed the costs. But we would point out that people who object to estimating the cost of options granted at time of issue should be even less enthusiastic about reestimating their options cost each quarter. We recognize that options are a powerful incentive, and we believe that all companies should consider them in deciding how to attract and retain talent and align the interests of managers and owners. But we also believe that failing to record a transaction that creates such powerful effects is economically indefensible and encourages companies to favor options over alternative compensation methods. It is not the proper role of accounting standards to distort executive and employee compensation by subsidizing one form of compensation relative to all others. Companies should choose compensation methods according to their economic benefitsnot the way they are reported. It is not the proper role of accounting standards to distort executive and employee compensation by subsidizing one form of compensation relative to all others. A version of this article appeared in the March 2003 issue of Harvard Business Review. NEWS RELEASE 073102 FASBs Plans Regarding the Accounting for Employee Stock Options Norwalk, CT, July 31, 2002mdash The accounting for employee stock options has received renewed attention in recent months. Over the past few weeks there have been two important developments. Several major U. S. companies have announced their intentions to change their method of accounting for employee stock options to an approach that recognizes an expense for the fair value of the options granted in arriving at reported earnings. We understand that a number of other companies also are considering adopting that method. The FASB applauds those companies because recognizing compensation expense relating to the fair value of employee stock options granted is the preferable approach under current U. S. accounting standards (FASB Statement No. 123, Accounting for Stock-Based Compensation ). It also is the treatment advocated by an increasing number of investors and other users of financial statements. When the FASB developed FAS 123 in the mid-1990s, the Board proposed requiring that treatment because it believed that this was the best way to report the effect of employee stock options in a companyrsquos financial statements. The FASB modified that proposal in the face of strong opposition by many in the business community and in Congress that directly threatened the existence of the FASB as an independent standard setter. Thus, while FAS 123 provides that expense recognition for the fair value of employee stock options granted is the preferable approach, it permitted the continued use of existing methods with disclosure in the footnotes to the financial statements of the pro forma effect on net income and earnings per share as if the preferable, expense recognition method had been applied. Until now, only a handful of companies elected to follow the preferable method. The International Accounting Standards Board (IASB) has concluded its deliberations on the accounting for share-based payments, including employee stock options, and announced plans to issue a proposal for public comment in the fourth quarter of 2002. That proposal would require companies using IASB standards to recognize, starting in 2004, the fair value of employee stock options granted as an expense in arriving at reported earnings. While there are some important differences between the methodologies in the IASB proposal and those contained in FAS 123, the basic approach is the samemdashfair value measurement of employee stock options granted with expense recognition over the vesting period of the options. The FASB has been actively working with the IASB and other major national standard setters to bring about convergence of accounting standards across the major world capital markets. The Board has been closely monitoring the IASBrsquos deliberations on share-based payments and urges all interested parties to submit comments to the IASB on its proposal once it is released later this year. Additionally, the FASB plans to issue an Invitation to Comment summarizing the IASBrsquos proposals and explaining the key differences between its provisions and current U. S. accounting standards. The FASB will then consider whether it should propose any changes to the U. S. standards on accounting for stock-based compensation. In the meantime, in response to requests by companies considering switching to the preferable method under FAS 123, the FASB also plans to consider at its August 7 public meeting whether it should undertake a limited-scope, fast-track project relating to the transition provision in FAS 123. Literally applied, the existing transition provision in FAS 123 would require companies that elect to change to the preferable method to do so prospectively for stock options granted after the date of the change. This transition provision was appropriate when FAS 123 was issued in 1995 because, at that time, companies did not have valuation information available relating to previous grants of employee stock options. However, that is no longer the case given the disclosure requirements that have now been in effect since 1995 under FAS 123. About the Financial Accounting Standards Board Since 1973, the Financial Accounting Standards Board has been the designated organization in the private sector for establishing standards of financial accounting and reporting. Those standards govern the preparation of financial reports and are officially recognized as authoritative by the Securities and Exchange Commission and the American Institute of Certified Public Accountants. Such standards are essential to the efficient functioning of the economy because investors, creditors, auditors and others rely on credible, transparent and comparable financial information. For more information about the FASB, visit our website at fasb. org. The Financial Accounting Standards Board Serving the investing public through transparent information resulting from high-quality financial reporting standards developed in an independent, private-sector, open due process. Accounting for Stock-Based Compensation (Issued 1095) This Statement establishes financial accounting and reporting standards for stock-based employee compensation plans. Nämä suunnitelmat sisältävät kaikki järjestelyt, joilla työntekijät saavat osake - tai muita oman pääoman ehtoisia instrumentteja työnantajalta tai työnantajalta aiheutuvat velat työntekijöille työnantajien osakehinnan perusteella. Esimerkkejä ovat osakekauppasuunnitelmat, optio-oikeudet, rajoitetut osakkeet ja osakkeiden arvostusoikeudet. Tämä lausuma koskee myös liiketoimia, joissa yhteisö antaa oman pääoman ehtoisia instrumenttejaan hankkimaan tavaroita tai palveluita. Nämä liiketoimet on kirjattava saadun vastikkeen käypään arvoon tai liikkeeseen laskettujen oman pääoman ehtoisten instrumenttien käypään arvoon sen mukaan, kumpi niistä on luotettavasti mitattavissa. Accounting for Awards of Stock-Based Compensation to Employees This Statement defines a fair value based method of accounting for an employee stock option or similar equity instrument and encourages all entities to adopt that method of accounting for all of their employee stock compensation plans. Kuitenkin se myös sallii yksikön jatkaa näiden suunnitelmien korvauskustannusten mittaamista käyttäen APB: n lausunnon nro 25 mukaista sisäistä arvoa koskevaa laskentamenetelmää. The fair value based method is preferable to the Opinion 25 method for purposes of justifying a change in accounting principle under APB Opinion No. 20, Accounting Changes . Yksiköt, jotka haluavat säilyttää tilinpäätöksessä lausunnon 25, on esitettävä pro forma - tiedot nettotuloksesta ja, mikäli esitetään, osakekohtainen tulos ikään kuin tässä tilinpäätöksessä määriteltyä käyvän arvon laskentamenetelmää olisi sovellettu. Under the fair value based method, compensation cost is measured at the grant date based on the value of the award and is recognized over the service period, which is usually the vesting period. Hyödykeperusteisen menetelmän mukaan korvauskustannus on osakekohtaisen markkinahinnan ylijäämä myöntämispäivänä tai muussa mittauspäivänä kuin työntekijän on maksettava osuuden hankkimiseksi. Suurin osa kiinteistä optio-ohjelmista - yleisimmistä osakekorvaussuunnitelmista - ei ole luontainen arvo myöntämispäivänä, ja lausunnossa 25 ei ole tunnustettu korvauskustannuksia. Korvausmenot kirjataan muuntyyppisiin osakepohjaisiin palkitsemisjärjestelyihin lausunnon 25 mukaan, mukaan lukien suunnitelmat, joilla on vaihtelevia, tavallisesti suorituskykyisiä ominaisuuksia. Osakepalkkioihin liittyvät palkkioerot Palkkiot, jotka vaaditaan liikkeeseen laskemalla oman pääoman ehtoiset instrumentit Optio-oikeuksilla käypä arvo määritetään optio-hinnoittelumallilla, jossa otetaan huomioon osakepalkkio myöntämispäivänä, toteutushinta, optio-ohjelman odotettu kesto, volatiliteetti kohde-etuutena olevan osakekannan ja siihen odotettujen osinkojen sekä riskittömän koron optiolainan odotettavissa olevan elinaikanaan. Julkisyhteisöillä on oikeus sulkea pois volatiliteettitekijä arvioitaessa optio-oikeuksiensa arvoa, mikä johtaa vähimmäisarvon mittaamiseen. Myöntämispäivänä arvioitua optio-oikeutta ei ole oikaistu myöhemmin kohde-etuuden hinnan tai sen volatiliteetin, optio-ohjelman, osinkojen tai riskittömän koron muutosten vuoksi. Työntekijälle myönnettyä ei-hallussapidosta (tavallisesti viitataan rajoitetuksi kannaksi) käypään arvoon arvostetaan osakkeen markkinahinta rajoittamattomalla osakekannalla myöntämispäivänä, ellei ole rajoituksia, kun työntekijällä on Oikeutta siihen, jolloin arvioidaan kyseisten rajoitusten huomioon ottaminen käypään arvoon. Employee Stock Purchase Plans An employee stock purchase plan that allows employees to purchase stock at a discount from market price is not compensatory if it satisfies three conditions: (a) the discount is relatively small (5 percent or less satisfies this condition automatically, though in some cases a greater discount also might be justified as noncompensatory), (b) substantially all full-time employees may participate on an equitable basis, and (c) the plan incorporates no option features such as allowing the employee to purchase the stock at a fixed discount from the lesser of the market price at grant date or date of purchase. Osakepalkkioista maksettavat palkinnot, jotka vaaditaan maksettavaksi käteisenä Jotkut osakepohjaisista palkkioista vaativat työnantajan maksamaan työntekijän joko vaadittaessa tai tiettynä päivänä palkan määrän, joka määräytyy työnantajan osakkeen hinnan noususta tietystä tasosta. Yhteisön on mitattava kyseisestä palkitsemisesta aiheutuvat kustannukset osakkeiden hinnan muutoksista niiden muutosten aikana. This Statement requires that an employers financial statements include certain disclosures about stock-based employee compensation arrangements regardless of the method used to account for them. Pro forma - määrät, jotka työnantajan on julkistettava ja jotka jatkavat lausunnon 25 kirjanpitosäännösten soveltamista, heijastavat mahdollisten nettomääräisten korvauskustannusten ja niihin liittyvien kustannusten välistä erotusta, joka on määritetty tässä määritellyssä käypään arvoon perustuvassa menetelmässä. Tilinpäätös, mukaan lukien mahdolliset verovaikutukset, jotka olisi kirjattu tuloslaskelmaan, jos käypään arvoon perustuva menetelmä on käytetty. Tarvittavat pro forma - määrät eivät heijasta muita muutoksia raportoituun nettotulokseen tai, mikäli niitä esitetään, osakekohtainen tulos. Voimassa oleva päivämäärä ja siirtyminen Tämän tilinpäätöksen kirjanpitovaatimukset ovat voimassa 15.12.1995 alkavilla tilikausilla, mutta ne voidaan hyväksyä liikkeeseenlaskun yhteydessä. Tämän tilinpäätöksen julkistamisvaatimukset ovat voimassa 15.12.1995 jälkeen alkavien tilikausien tilinpäätöksessä tai aiemmalle tilikaudelle, jolle tämä lausuma on alun perin otettu käyttöön korvauskulujen kirjaamisvelvollisuudesta. Pro forma - tiedot, joita vaaditaan yksiköille, jotka haluavat jatkossakin arvioida korvauskustannuksia lausunnossa 25, on sisällytettävä kaikkien 15.12.1994 jälkeen alkavien verovuosien myöntämien palkkioiden vaikutukset. Pro forma - tiedotukset joulukuun lopusta alkaneen ensimmäisen tilivuoden aikana myönnetyistä palkinnoista 15, 1994, ei tarvitse sisällyttää kyseisen tilikauden tilinpäätökseen, vaan ne olisi esitettävä myöhemmin, kun kyseisen tilikauden tilinpäätös esitetään vertailutarkoituksessa tilinpäätökseen myöhempää tilikautta varten. REFERENCE LIBRARYExpensing Stock Options: Can FASB Prevail When the Financial Accounting Standards Board (FASB) recently announced it may require companies to recognize the value of stock option-based compensation by expensing the value on the income statement (current regulations permit footnote disclosure in financial reports), it appeared to be ready to resolve a contentious issue. But the proposal has generated a war of words, pitting heavyweights like Alan Greenspan and Warren Buffett who favor the expense model against powerful opponents like SEC Commissioner Paul Atkins and Louisiana Rep. Richard Baker, chairman of the House Subcommittee on Capital Markets, Insurance and Government Sponsored Enterprises. The last FASB effort to require an options-expense treatment, back in 1994, foundered in the face of political and industry opposition that threatened the Boards very existence. According to Wharton faculty and others however, FASB should be able to stand up to the pressure this time around. Beginning in the 1990s, employee stock options which generally give recipients the right to buy the related stock at a set price for a set period of time regardless of market fluctuations appeared to be an easy path to wealth, as an estimated several thousand Microsoft Millionaires can testify. But critics charge that options also fueled corporate scandals like Enron Corp. and Worldcom Inc. by tempting executives to artificially pump up stock prices. Some investors and others also argue that the underlying accounting treatment which enabled companies to avoid expensing stock option-based compensation is flawed because, for example, it gives some option-heavy sectors, like high-tech, a reporting edge over companies that utilize more traditional forms of compensation that are reflected on an income, or profit and loss statement (PampL). Now a FASB Exposure Draft. Share-Based Payment, an Amendment of FASB Statements No. 123 and 95 . seeks to improve existing accounting rules and provides more complete, higher quality information for investors, according to the Board. The comment period for the exposure draft ends June 30, and FASB plans to hold public roundtable meetings to gather additional input on the proposal. The Financial Accounting Standards Board wants companies to recognize the value of options used to purchase labor from employees, observes Wharton accounting professor Wayne R. Guay. Why should this be any different than issuing stock options for raw materials, supplies or other categories that are recognized as business expenses on the income statement when the items are used Curiously, labor is the only item thats not recognized. But not everyone agrees with that analysis. Rep. Baker, for example, recently said he was 8220significantly disappointed8221 over FASBs plans, and planned to launch congressional moves to halt it, according to the Dow Jones Newswires service. And a January dispatch from Reuters reported that at an American Enterprise Institute think-tank conference, SEC Commissioner Atkins questioned the need to expense options, expressing concerns that the Board was moving towards the requirement for political reasons, instead of accounting ones. Atkins reportedly said, however, that he was speaking in a personal capacity, not an official one. In fact, according to published reports, Atkins boss, SEC Chairman William Donaldson, is in favor of expensing stock options. Predictably perhaps, high-tech giants like Intel Corp. and Cisco Systems. both of which have resisted calls to expense employee stock options, sounded an alarm over FASBs proposal. In a recent proxy filing Intel urged shareholders to vote against a shareholder proposal to have the company expense the cost of all future stock options. Indeed the high-tech segment as a whole has traditionally argued that its earnings and competitive advantage could erode if the value of stock options which have been heavily used to attract talent were reflected on the PampL. Sponsored Content: But even before FASBs latest announcement, some cracks in the high-tech front were evident. Late last year for example, Microsoft modified its stock option compensation program to reward employees with actual shares of stock. At the time, some observers interpreted this as a tacit admission that management no longer expected huge run-ups in its stock price and in fact Microsoft stock has declined from a peak of about 30 in late 2003 to about 25 in mid-April 2004. In addition, the company announced its intention to expense all equity-based compensation, including previously granted stock options. Another tech-based company, the online DVD rental service Netflix, also announced last year that it would expense options. Published reports quoted CFO Barry McCarthy as observing that the move gave the company greater consistency in its financial reporting. FASBs new proposal has the support of the Big Four CPA firms. In a joint letter dated March 17, addressed to Rep. Baker and to Rep. Paul E. Kanjorski (the ranking member of Bakers subcommittee), the titans of the accounting industry framed their arguments in the context of a need for FASBs continued independence. We continue to support the view that the fair value of all employee stock options should be reported as compensation expense, reads part of the letter, which is signed by the Big Four chairmen and CEOs. It goes on to urge Congress to continue its recognition of the critical contribution of an independent FASB to the effective operation of the capital markets. Politics aside, high-tech companies have also expressed fears that a sudden shift to option-expensing could lead to precipitous plunges in their PampLs, potentially triggering crippling declines in their stock prices the very tool that they have used to attract and retain talent. But Whartons Guay dismissed those concerns, and a pair of high-profile studies appears to support his position. Stock options represent a compensation tool and if they are effective, one would expect companies to continue to use them, regardless of the reporting mechanism, he argues. Also, the dollar amount of option expense is generally disclosed in footnote format already, so institutional investors and others know it, and analysts already consider it. Several hundred firms are already expensing their options, and their stock prices do not appear to have suffered from the approach. A similar conclusion was reached by the Congressional Budget Office, which recently released a study of the potential effects of expensing stock options. Titled Accounting for Employee Stock Options and dated April 2004, the report notes, among other conclusions, that if companies do not recognize as an expense the fair value of employee stock options, measured when the options are granted, the firms reported net income will be overstated. Further, while acknowledging the complexity involved in calculating the fair value of employee stock options, the CBO says that they may be estimated as reliably as many other expenses. Under the FASB proposal, the expense of a stock-option award would generally be measured at fair value at the grant date. While the Board does not specifically say how the options are to be valued, the proposal does mention two permissible methods: the widely used Black-Scholes-Merton formula and a lesser-known binomial model. Finally, adds the study, recognizing the fair value of employee stock options as an expense on a companys reports isnt likely to negatively affect the national economy, since the information has already been disclosed in footnotes. However, notes the report, it could make fair value information more transparent to less-sophisticated investors. Another study, focusing on 335 companies, was conducted by the global professional services firm Towers Perrin. It too determined that companies are not penalized when their stock options are expensed. Once adjusted for general market movement, the average stock price of announcing companies does not show any significant change during the 300 trading days surrounding the declaration, according to the report, which was released on March 31. What we can learn from this study is that accounting treatment neednt drive management incentives, says Gary Locke, a Towers Perrin principal and leader of the firms executive compensation consulting practice. Rather, incentives should be designed to drive corporate performance. Guay adds that FASBs global counterpart, the London-based International Accounting Standards Board, has already issued a standard requiring companies to reflect, in their income statement, the effect of stock options. If special interests try to pressure the SEC or FASB, those bodies can always reply that this is the direction in which the rest of the world is moving, he says. We need to move along with other countries in this effort. In fact, he adds, the task of developing standard metrics to accurately value stock options may not be all that daunting. Valuation issues will be important, but remember that financial markets already value certain types of stock options (typically puts and calls, which give an owner the right, but not the obligation, to respectively sell or buy a specified amount of an underlying security at a specified price within a specified time), he observes. The trick here is that these compensation-related stock options are not the same as publicly traded options, so vesting and other unique features could make the job a bit tougher. But so are other valuations, like pensions, which require estimates of how long employees will work at a company, and how long they will live. The value assigned to stock options may not be perfect, but it will be reasonable. And since the current PampL valuation of stock-option expense is zero, any kind of value is better.
No comments:
Post a Comment